Omenapuiden alla pieni paratiisi

Sain tilaisuuden vierailla kaukana asuvan ystäväni Pietaryrtin puutarhassa. Hänellä puolisoineen on upea lähes sata vuotta vanha hirsitalo maaseudulla Etelä-Suomessa. Taloa ympäröi iso puutarha ja kasvimaa, jotka ovat vuosien saatossa päässeet elämään omaa elämäänsä. Villiintyen, rönsyillen. Piha on sanalla sanoen huikea, siinä on potentiaalia todellisen unelmapuutarhan luomiseen -aikaa vain tarvitaan. Aikaa, kärsivällisyytttä ja puutarhasaksia, ehkä sahaakin. Ja lapiota tietysti.

 

Kurkistus omenapuiden katveesta talolle, jonka edessä näkyvä valtava pyöreä perennameri kukkii vasta loppukesästä: siinä on mm. liljoja.

Vanhan pihan tunnelma on vailla vertaa. Puut ja pensaat ovat täysimittaisia, muodostaen suojaa katseilta ja tuulelta. Orapihlajapensasaita rajaa pihaa yhdeltä sivulta, talo yhdeltä; vaahtera, omenapuut ja marjapensaat yhdeltä, ja vanha makasiinirakennus yhdeltä. Näiden rajojen sisällä vanhojen uljaiden omenapuiden lehvästöt muodostavat auringonvaloa siivilöivän katon, jonka alla on täydellinen paikka riippumatolle, lyhdyille -ja kunnon puutarhajuhlille.

 

 

Ikikuusi seisoo pihan perällä muodostaen oksiensa alle suojaisan pesän. Ystäväni aikoo raivata alimpia oksia hieman, jotta lapset pääsevät leikkimään suuren kuusen oksien alle. Toisen kuusen kainalossa pilkistelee punamultainen viehättävä sauna, joka on jo kokenut pientä muodonmuutosta ystäväni taitavissa käsissä -toki tarkoin alkuperäistä säilyttäen. Saunan ikkunan alla kiipeilee ruusupensas, Palavarakkaus hehkuu vieressä tulipunaisena.

Puna-, musta-, ja valkoherukkapensaat rönsyilevät valtoimenaan, karviaispensaiden ohella. Kasvimaan hyvä muheva multa odottaa puutarhurin lapiota. Ehkäpä jonakin päivänä vanhan kauppiastalon alkuperäisasussa hyvin säilynyt puoti avaa taas ovensa asiakkaille. Oman maan antimista saisi herkullista lähiruokaa tarjolle.

Perennoita kasvaa siellä täällä valtoimenaan: pioneja, liljoja, lupiineja, Palavaarakkautta, erilaisia kauniita minulle vielä tuntemattomia perennoja. Puutarha on kuin pieni paratiisi: lajeja löytyy aina vain lisää. On kuin astuisi ajassa taaksepäin. Vanha talo ja puutarha kuiskailevat salaisuuksiaan. Historian havinan tuntee. Sitä tavoittaa viehätyksen, jota tällainen vanha ja kerroksellinen miljöö tarjoilee.

 

Pihassa on jo kaikki: kaivataan vain harvennusta, siistimistä, järjestelyä.

Satuimme paikalle juuri kun alkukesän kukkaloisto oli sammunut ja loppukesän loistoa vielä odotellaan. Keväisin tämä piha täyttyy narssisseista ja scilloista.

 

Jotta ystävieni kodin olemus ja henki avautuisi enemmän, sain luvan jakaa muutaman interiöörikuvan puutarhakuvien lisäksi. Värien runsautta ei kodistakaan tule puuttumaan. Luonto elää sisälläkin! Sali on saanut vaikutteensa syksyn väripaletista, makuuhuone on talvi. Tuskin maltan odottaa, että näen eteisen kevään ja maalaiskeittiön kesän!

 

Ajattelin aloittaa uskaliaasti tällä kirjoituksella blogikirjoitus-sarjan Vierailulla puutarhassa, mikä tarkoittaa yksityisiä puutarhoja. Toivottavasti vierailukohteita löytyy...