Se oli rakkautta ensi silmäyksellä

 

Nimittäin pionirakkautta. Ensimmäinen perennani, ja pitkään ainoa sellainen. Ison Sarah Bernhardt-penkin perustin kolmisen vuotta sitten, se oli ensimmäinen "kukkapenkkini". Sarah Bernhardt kukki jo seuraavana kesänä, ja olen ollut yllättynyt siitä, kuinka vähällä vaivalla on saanut paljon kauneutta pihalle. Pioni on tunnetusti helppohoitoinen. Myöhemmin laajensin Sarah Bernhardt-penkkiä, ja vaaleanpunainen kaunotar sai seurakseen Duchesse de Nemours- ja Bowl of Beauty -pionit (molemmista kuvat myöhemmin).

 

Suurin osa kuvista on viime vuodelta. Tällä hetkellähän tilanne on se, että pionini vasta aloittelevat kukintaa.

 

 

Huolenaiheenani on tällä hetkellä Sarah Bernhardt-penkin mataluus. Lumi on painanut kohopenkkiä ja käytännössä penkki on nyt nurmikon tasalla. Olen ottanut opikseni, kohopenkistä pitää kerralla tehdä riittävän korkea. Kukinta saattaa alkaa kärsiä, pioni kun tarvitsee kunnon kohopenkin. Edessä saattaa olla penkin kohotus, mikä tietäisi sitä, että kukinta voisi häiriintyä ja saattaisi mennä vuosiakin sitä odotellessa.

 

Kuvia Sarah Bernhardt-penkistä.

Vasemmalla aidan vieressä pilkistää toinen pionipenkeistäni.

 

Seuraavat kuvat ovat viime kesältä. Nähdäänköhän tänä kesänä yhtä rehevää kukintaa?

 

Kuin silkkipaperi-pompomeja. Voisiko kerroksia olla enempää? Sarah Bernhardtista tuli kerralla lempikukkani! 

 

Tämä kuva onkin tältä kesältä:

 

Edellisessäkin tekstissä esitelty, tänä vuonna upeasti kukkiva Festiva Maxima. Istutusvuosi 2011. Festiva Maximan seurana puolivarjoisessa penkissä on samana vuonna istutettu Punaisen lammen kultakala (Fen Chi Jin Yu) on tänä vuonna tehnyt ensimmäiset nuppunsa. Mielenkiinnolla jään odottamaan...Samassa penkissä ovat lisäksi 2012 istutetut kiinanpionit Edulis SuperBa, Kansas, Jadwiga, Karl Rosenfeld sekä vuoripioni Alba Plena. Myönnän että olen hurahtanut näihin. 

 

Bowl of Beauty, istutusvuosi 2010. Kukinta jäänyt toistaiseksi vaatimattomaksi. Muutama pieni kukka nähty.

 

Duchesse de Nemours, istutusvuosi 2010. Tämänkin kukinta jäänyt niukaksi.

Vaivaako tilanpuute, onkohan penkkini liian pieni? Vai liian matala?

Keskikesän kukkaloistoa

Särkynyt sydän on osoittautunut nopeasti kasvavaksi ja pidän erityisesti tuosta vaaleanpunaisesta.

 

 

Korumaista kauneutta.

 

Kuin valkoiset helmet kaulanauhassa:

 

Ensimmäiset pionit aloittelevat kukintaa. Tässä ensimmäinen kaunotar. Nimi vain on hukassa (pari vuotta sitten en vielä merkinnyt perennojen nimiä vihkooni). Veikkasin Festiva Maximaa ja googlen perusteella osuin oikeaan.

 

Ja Louise Bugnet, kaunotar sekin. Kirvoilta säästyneet kukat.

 

Ja loppuun vielä kurkistus viljelylaatikkooni, jossa siemenet ovat itäneet ja vihreä matto alkaa vallata alaa.

 

Pihallamme on tälle kesälle eräs ihan erityinen projekti, nimittäin perennapenkkien reunustaminen. Siitä lisää jatkossa. Materiaali on hankittuna, mutta toistaiseksi kesästä nauttiminen on vienyt voiton lapiohommilta.

Keskikesän juhlaa

 

Vietimme juhannusta maalaismaisemissa, kukoistavien niittyjen keskellä...

Ja millaisten niittyjen! Keskityn kuvaamaan ne tähän sen sijaan, että esittelisin pihapiirin ruusut, syreenit, lumipalloheisit.

 

Näiden valossa kylpevien, kullanhehkuisten.

 

 

 

Luonnon omat villit kukkapenkit. Sattumanvaraista kauneutta, liikahduttavia yksityiskohtia.

 

Ja voikukkapellon säännönmukaisempi kuviointi...

 

 

 

 

Kesäkukat

Irtoruukkuni täyttyvät vuodenajan mukaan erilaisilla istutuksilla. Minua harmittaa heittää lakastuneet yksivuotiset kasvit pois, joten tänä kesänä päätin laittaa ruukkuihin myös monivuotisia perennoja, joille syksyllä katson puutarhasta sopivan paikan. Toistaiseksi ainoa monivuotinen perenna ruukussa on viiruhelpi:

 

 

 

 

 

Lempiruukkujani ovat itsetehdyt betoniruukut. Näitä kun ehtisi tehdä lisää kesän aikana, betonipenkkien lisäksi...

 

 

 

 

 

Yksivuotisista kesäkukista valitsin tänä vuonna tummanvioletit orvokit. Yksivuotisilla kukilla saa vaihtelua pihan ilmeeseen. Tänä vuonna violetteja elämyksiä! Osa ruukuista on vielä varastossa tyhjillään...

 

 

 

Näiden pikkuruukkujen matka leikkimökkiin on kestänyt, leikkimökki kun on ollut vielä työn alla.

 

 

 

Tänään on pitkästä aikaa ollut valoa ja lämpöä, piha alkaa säkenöidä ihan eri lailla. Toivottavasti sateet ja harmaus ovat ohi joksikin aikaa.

 

 

 

Tänään heräsin pohtimaan, millaisen ison kukkalaatikon saisi soveltamalla betonipenkin ohjetta. Söpöille orvokeille käsittelemätön betoni on oivallinen pari.

 

 

 

Joskus tuntuu että piha on ikuisuusprojekti. Vaikka kuinka tekee, kaikki tuntuu ja näyttää keskeneräiseltä. Eilen kuitenkin innostuin kaivamaan kuva-arkistoani ja huomasin, että piha on jo ihan eri näköinen kuin kolme vuotta sitten. Istutukset ovat kasvaneet vaikka kuinka. Ilme on monipuolistunut. Toisaalta ihana: on vielä maata käännettävänä, ideat saavat rönsyillä. Vanhoja kuvia katsoessani huomasin myös, että oma ajatukseni pihasta on vasta hiljalleen jäsentymässä. Tärkeintä onkin matka, ei niinkään päämäärä. Nautittava matka!

Puutarhurin muistikirja ja inspiraatiovihko

 

Sain puutarhailija-ystävältäni lahjaksi kauniin vihkon, johon olen piirtänyt pohjapiirrokset istutusalueistani, joihin taas olen merkinnyt istutusten nimet ja istutusvuoden. Helpottaa kummasti, en muistaisi muuten esim. kaikkien istuttamieni perennojen nimiä.

 

Vihkoon olen kerännyt myös inspiroivia kuvia, toivelajeja...ja nyt hankin kuville ison luonnoslehtiön. Pihalleni vielä mahtuu kaikenlaista. Unelmapuutarhani värimaailma käy hyvin ilmi näistä kuvista...

 

Pionivalikoimani on jo kohtuullisen hyvä, seuraavaksi haluan kurjenmiekkoja! Violetteja mielellään. Ja toinen toive tälle kesälle on alppiruusut. Näyttävästi kukkivat lajit tyydyttävät estetiikan nälkääni.

 

Kerrottakoon, että kirvat saivät kylmää kyytiä mäntysuopa-vesi-liuoksen myötä. Päätin kokeilla ystäväni suosituksesta luontoystävällisempää häätöä, ja säästin torjunta-aineen viimeiseksi keinokseni. Itkettää tapahtunut tuho, mutta onneksi Louise Bugnet-pensaista toinen säästyi kohtalaisen hyvin kirvatuholta ja on tehnyt reilusti nuppuja.