"Kotipuutarhurille ei tarvitse tankata tuottavuusohjelmaa. Hän ei ymmärrä mitään niistä powerpoint-sulkeisista, joita työelämässä on. Kun hän laittaa potun peltoon tai maa-artisokan penkkiin, niin hän tietää mitä sieltä tulee. Hänen ei tarvitse ottaa agendalleen abstrakteja asioita, koska kaikki minkä hän tuntee käsiensä välissä ja voi ottaa kouraansa joko kasvaa, kukoistaa tai on osa sitä kiertokulkua jossa itse on mukana. Nimittäin puutarhuri rakastuu multaan ja sen mahdollisuuksiin jo eläessään. Hän tietää siemenistä ja mullasta, ei kaikkea mutta riittävästi. Ja niinpä vihertumppu osaa odottaa, jaksaa ihmetellä, jaksaa innostua, iloita, ja tohtii toivoa." Näin luonnehtii Mari Mörö ohjelmassaan Mörönperän versot 8.6.13. Tahdiltaan ja tunnelmaltaan leppoisaa kuunneltavaa esimerkiksi kotitöiden viihdykkeeksi. Rakkaus multaan (oli se sitten 45 litran säkeissä tai isona kasana pihalla) on totta tässäkin pihassa, ja tunnistan puutarhainnostuksessani kaipauksen konkretiaan, kaipauksen luontoon ja luontoyhteyteen. Abstraktioiden maailmassa käsin kosketeltava tuo vastapainoa, luo tasapainoa.
Kuvat tältä vuodelta: erään säkenöivän valon päivän kuvia.
Punatähkä versoo maasta.
Liljojen alut.
Pionien nuput.
Laukka, pian on kukinta ohi.
Blogilistassani on linkki Mari Mörön puutarhablogiin Vapaasti versoo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti