maanantai 1. heinäkuuta 2013

Kuvapäivitys pihaltani

 
Sarah Bernhardtin kukinta ei ole ainakaan kärsinyt:
 


 
Kukinnan kauneus hätkähdyttää joka vuosi uudestaan.

 
Festiva Maxima on tehnyt useita kukkia: tästäkin pidän. En voi lakata ihmettelemästä, kuinka täällä karussa pohjolassa voi maasta versoa mitään näin runsasta, ylenpalttista kauneutta!

 
Tämän nyt pitäisi olla se Punaisen lammen kultakala, olenkohan oikeassa? Kukat olivat pieniä.

 
Viime vuonna Oulujoen taimistolta ostettu Tarhakurtturuusu Rosa Schneekoppe kukkii tänä kesänä!

 
Ystävän taimenvaihdosta tuoma akileija, ehkä lehtoakileija?

 
Liljat

 
Inspiraatio hankkia komeakuunliljoja kukkapenkkiin syntyi sisustuslehden artikkelista, jossa esiteltiin Donna Karanin koti New Yorkissa: parvekelaatikoissa oli kuunliljoja!

 
Tällainen projekti menossa: perennapenkkien reunusmateriaalia autokatoksessa...

 
Leikkimökki on pientä viimeistelyä vailla, mutta ensimmäiset mehut on jo tarjoiltu siellä.
 
Olen lukenut nautinnolla Mari Mörön kirjaa Melkein kaikki itää, Puutarhaa pihan täydeltä (Kirjapaja, 2006) ja herännyt samalla pohtimaan omaa puutarhafilosofiaani. Täytyy todeta, että suhtaudun puutarhaani intohimoisesti, mutta en yhtään vakavasti. Kun arki on vaativaa, vastuu painaa, täytyy olla tarkka ja pyrkiä välttämään virheitä, piha voi olla paikka leikille, kokeiluille, spontaanille ilmaisulle. Minun kohdallani se tarkoittaa sitä, että usein teen ensin ja ajattelen vasta sen jälkeen. Istutukset vaihtavat paikkaa. Suunnitelmat muuttuvat kesken kaiken. Idea puutarhasta jäsentyy vasta hiljalleen, erilaisten sivupolkujen ja harharetkien jälkeen alkaa löytyä punainen lanka.
 
 

3 kommenttia:

  1. Tuo sinun filosofiasi istuu kyllä minullekin. Olen vaihdellut jo tämän lyhykäisen kesän aikana monen taimen paikkaa useampaan otteeseen. Kovasti niitä siis koulutan, mutta onneksi ovat hengissä säilyneet! :) Mutta hiljalleen, sieltä se vielä syntyy. Moneen paikkaan olen jo tyytyväinen, pientä viilausta korkeintaan, mutta monta paikkaa on sellaista, jotka pitää laittaa vielä ihan uusiksi! :) Homma ei siis pihalla tule loppumaan - ja hyvä niin! :)

    Pionit hämmästyttävät kyllä joka kesä! Niin kauniisti ne kukkivat! :)

    VastaaPoista
  2. Pionit ovat ihania! Ehdottomia puutarhan kuningattaria! Meillä Kaakkois-Suomessa niiden kukinta on jo ohi.

    VastaaPoista
  3. Saara, minä olen jopa kerännyt mieluisia perennoja ruusupenkkiini odottamaan toisen perennapenkin valmistumista (jota ei siis ole vielä edes aloitettu), siirtely on kivaa :) Puutarhailun ei pidä olla kovin vakavaotsaista hommaa, minulle se on leikkiä :)
    Kukkaiselämää, olen samaa mieltä :)

    VastaaPoista